Kohta viikko oltu kevennyksellä. Jopa töissä olen pysytellyt vain salaatilla. Ja siitä tuli kylläinen olo. Olen aika tyytyväinen itseeni tällä hetkellä. Veden juontia olen jatkanut, mutta eilen olin halkeamaisillani, kun ei ollut vessaa lähettyvillä, kun olin liikenteessä. Pientä ongelmaa liikkumisessa eteenpäin... ;D Mutta samalla tuli huomattua miten vähän oikeasti on yleisiä vessoja lähistöllä. Mietin bussia odotellessa (sitä piti odottaa melkein puoli tuntia!!) että miten esim. vanhat ihmiset pystyy pidättelemään hädän tullen, jos vessa ei ole lähellä? Joo, joillain on vaipat, mutta ei nyt jokaisella. Ja vaikka olisi nuorempikin, niin hädän iskiessä on aikamoisessa pulassa.

Seuraavaksi ohjelmaan pitää ottaa liikunnan lisääminen. Vaikka työpäivän aikana tuleekin lähestulkoon päivittäin käveltyä yhteensä noin 5-6 kilometriä, niin pieni lenkki ei olisi pahitteeksi työpäivän jälkeen. Tosin olen juurikin lenkistä laistanut sen vuoksi, että töisä kilometrejä tulee ja puhelimen askelmittari huutaa hoosiannaa päivittäin. No, nyt niskasta kiinni ja edes muutaman kerran kevyelle hölkälle. Peruslenkki mitä olen tehnyt on noin 3 kilometriä pitkä. Se olisi hyvä puolijuoksua mennä. Tavoite...

Kevennyksen myötä odotan, että piristyisin enemmän, enkä tarvitsisi niin paljon unta mitä aiemmin. En tiedä onnistuuko, mutta siinäkin on tavoitetta kerrakseen. Olen aina nukkunut paljon, mutta välillä ihmetyttää itseä miten voi nukkua sen 9-10 tuntia tosta noin vaan ja herätessä tuntuu, että tekisi mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unta vielä hetken. Iltaisin saattaa stressata se miten paljon (tai vähän) ehdin nukkumaan ennenkuin pitää herätä. Olisi ihanaa, jos 6-7 tuntia unta riittäisi yössä ja heräisi pirteänä aamulla. Tässä vaikuttaa kyllä kovasti myös vuodenajat. Kyllä pimeässä nukuttaa enemmän. Mutta silti olisi kiva ehtiä tehdä illalla muutakin kuin vain nukkua...