Heinäkuussa ystäväni, tuttavani, naapurini kysyi pystyisinkö tekemään hänen äitinsä 70 vuotisjuhliin kakkuja elokuun alkupuolella. Toiveissa oli kaksi voileipäkakkua, lohikakku sekä kinkkukakku, sekä 2 juustokakkua. Koska sinä kyseisenä päivänä (viikonloppuna) ei ollut muuta aktiviteettia kovinkaan paljoa (paitsi yhdet 50v juhlat), niin lupauduin tehtävään. Suunnitteluhan alkaa samantien. Visioin omassa päässä suunnitelmaa, mietin kuka on hän jolle kakut tulee jne. mistä hän pitää, minkälainen ihminen hän on. PIdän koristelua yhtenä tärkeimpänä asiana kaikissa kakuissa. Voileipäkakuissa en itse henkilökohtaisesti tykkää koristeluista missä koko päällinen on kasattu täyteen kaikkea, on salaattia, kinkkua, juustoa, tomaattia, kurkkua jne niin ettei muuta näekään. Olen hillitymmän koristelun ystävä, silloin pääsee kaikki paremmin oikeuksiinsa. Voileipäkakkujen sisältö tulee omasta päästä. Mitään erityistä ohjetta ei ole ollut vuosikausiin. Mittasuhteetkin on arviota, eli joskus saattaa käydä niin, että pitää lähteä kauppaan klo 22 illalla, kun tuorejuusto alkaakin loppumaan... Teen sörsselit jo etukäteen valmiiksi, koska silloin maut tasaantuu kunnolla ja voi vielä maustaa lisää, jos tarvetta on. Leivistä leikkaan reunat joko edellisenä päivänä tai sitä edellisenä. Riippuen kuinka tuoretta leipää on. Ihan höttöhöttöleivästä ei tule, omasta mielestäni. Ensin visioin kakut eri tavalla tehtäväksi, mutta lopputulos on alla. Mieheni teki keväällä tarjottimen mihin saan tehtyä voileipäkakkuja. Tarjotin mahtuu juuri ja juuri jääkaappiin, joten se on iso. Tein samalla alustalle molemmat voileipäkakut, jotta pystyin koristelut tekemään halutulla tavalla. Vasemmalla on lohitäyte, oikealla kinkku.