lauantai, 6. lokakuu 2018

Kamppailuja itseni kanssa

Olen jo 14 vuotta ollut tällainen harrasteleipoja. Kakkujen tekeminen on vuosien varrella lisääntynyt ja intohimo niihin kasvanut. Sitten tulee se "ongelma". Olen täysin eri alalla töissä. Leipominen on ihanaa vastapainoa sille mitä teen päätyönä, mutta... Toisaalta haluaisin olla kokopäiväinen leipoja, toisaalta en tiedä mitä haluan tehdä. Hain kouluun, mutta en tiedä haluanko sitä opiskella. Tosin vielä ei ole ollut edes esivalintakokeetkaan. Jossain syvällä kaukaisuudessa olisi haave omasta pienestä kahvilasta. Sinne voisin leipoa kakkuja niin paljon, kuin huvittaa. Elääkö sillä? Vuokrat kalliita jne. Toisaalta, haluanko olla eläkeikään asti sosiaali- ja terveysalalla. Pieni palkka siinäkin siihen nähden mitä tekee päivät. Innostus lakkaa, kun arvostus puuttuu. Painat niska limassa töitä, mutta tuntuu, että hakkaa päätä seinään. Kakkujen kanssa saa olla omissa oloissaan ja tehdä kaikessa rauhassa niitä. Onhan välillä stressiä niidenkin kanssa, mutta palaute antaa intoa jatkamaan ja kokeilemaan jotain uutta. Päätin tässä viikolla, että nyt otan viikonloppuna aikaa itselle, mietin ja pohdin mitä elämältäni haluan. Saattaa olla, että en sen fiksummaksi viikonloppuna tule, mutta tavoite on ainakin se, että listaan paperille toiveita ja haaveita, plussia ja miinuksia. Joskus pitää pysähtyä, olla vaan ja hengittää. Samaan rytinään kaiken muun keskellä on pohdintaa teini-ikäisten ongelmista. Kotona siis häärii myös sellainen... Nuorten kohdalla vaikuttaa niin moni asia siihen mitä kautta lähdetään väärille raiteille. Tässä myös yksi asia, mikä on kiinnostanut minua jo vuosia. Nuorten auttaminen, nuorten parissa tehtävä työ. Eli sydän halajaa myös kuitenkin tälle sosiaali- ja terveysalalle nuorten pariin. Pitäisikö kehittää nuorille kokkikerho... Kaksi kärpästä yhdellä iskulla... No, tosiasiassa tuskin niitä nuoria kiinnostaa tulla kokkailemaan kanssani, jos toinen vaihtoehto olisi pussikaljat pusikossa. Siinä se aihe, mistä oman teinin kanssa eilen keskustelin kauan. Kaverit olivat pusikossa, sosiaalinen media täynnä kuvaa ja videota oksentavista teineistä. Jalkautuva työ pusikoihin olisi äärettömän mielenkiintoista ja auttavaa. Mutta palatakseni tähän toiseen intohimoon, niin ainakaan kakut eivät soittaisi suutansa keittiössä... Jonkinlaiseen sisäiseen rauhaan olen jo ehtinyt tänä viikonloppuna päästä. Työmaalle voin mennä hyvillä mielin ja tipauttaa harteilta ketutukset mitkä vielä perjantaina harteillani oli. Sen suhteen olen päässyt sinuiksi ja osaan sen myös esimiehelleni kertoa suoraan. Mutta palatakseni jälleen kakkujen maailmaan, ensi viikonloppuna on yksi isompi juustokakku tilattuna. Sen suhteen haaste on, että kakku tulee olemaan isompi, neliskulmainen. Ja eikun mietintämyssyä päähän. Kohta viikonloppu on ohitettu ja mitä on jäänyt käteen näistä pohdinnoista... Haluan tehdä päivätyötäni, mutta myös kakkuja. Nuoret on lähellä sydäntä, mutta työskentelen aikuisten parissa. Enpäs sen viisaammaksi tullut, mutta itseasiassa itseä jo naurattaa nämä pohdinnat. Ehkä oli vain aika pysähtyä ja pohtia hetken kaikkea. :D

tiistai, 2. lokakuu 2018

Neiti 5v synttärit

Jälleen tuli tehtyä viime viikonloppuna muutama kakku. Tällä kertaa vanhan ystäväni tyttären 5v juhlat olivat kyseessä. Toiveena oli juustokakkuja ja voileipäkakku. Toiveena juustokakkujen mauksi oli vadelma. Niinpä pienellä mietinnällä tuli tehtyä kaksi erilaista vadelmakakkua. Toista näistä en ollut koskaan aiemmin edes kokeillut. Voileipäkakun suhteen toive oli kinkkukakku. vatelmaviltsu.jpgvadelmaviltsu.jpgvoikkuviltsu.jpg

tiistai, 7. elokuu 2018

70v juhlien makeat kakut

Kahden voileipäkakun lisäksi tein juhliin kaksi juustokakkua. Toinen oli valkosuklaa-vadelmakakku, toinen mustikka-vaniljakakku. Tuo valkosuklaa on aika mainio maku vadelman kanssa. Mustikka-vaniljakakku on sellainen kestosuosikki, sitä teen aika usein erilaisiin juhliin. Nyt tosin edelleenkin nämä helteet ei ole ihan ykkösjuttu keittiössä, mutta näistäkin selvittiin.mustikka-vanilja.jpgvadelma-valkosuklaa.jpg

 

maanantai, 6. elokuu 2018

Elokuun ensimmäinen viikonloppu

Heinäkuussa ystäväni, tuttavani, naapurini kysyi pystyisinkö tekemään hänen äitinsä 70 vuotisjuhliin kakkuja elokuun alkupuolella. Toiveissa oli kaksi voileipäkakkua, lohikakku sekä kinkkukakku, sekä 2 juustokakkua. Koska sinä kyseisenä päivänä (viikonloppuna) ei ollut muuta aktiviteettia kovinkaan paljoa (paitsi yhdet 50v juhlat), niin lupauduin tehtävään. Suunnitteluhan alkaa samantien. Visioin omassa päässä suunnitelmaa, mietin kuka on hän jolle kakut tulee jne. mistä hän pitää, minkälainen ihminen hän on. PIdän koristelua yhtenä tärkeimpänä asiana kaikissa kakuissa. Voileipäkakuissa en itse henkilökohtaisesti tykkää koristeluista missä koko päällinen on kasattu täyteen kaikkea, on salaattia, kinkkua, juustoa, tomaattia, kurkkua jne niin ettei muuta näekään. Olen hillitymmän koristelun ystävä, silloin pääsee kaikki paremmin oikeuksiinsa. Voileipäkakkujen sisältö tulee omasta päästä. Mitään erityistä ohjetta ei ole ollut vuosikausiin. Mittasuhteetkin on arviota, eli joskus saattaa käydä niin, että pitää lähteä kauppaan klo 22 illalla, kun tuorejuusto alkaakin loppumaan... Teen sörsselit jo etukäteen valmiiksi, koska silloin maut tasaantuu kunnolla ja voi vielä maustaa lisää, jos tarvetta on. Leivistä leikkaan reunat joko edellisenä päivänä tai sitä edellisenä. Riippuen kuinka tuoretta leipää on. Ihan höttöhöttöleivästä ei tule, omasta mielestäni. Ensin visioin kakut eri tavalla tehtäväksi, mutta lopputulos on alla. Mieheni teki keväällä tarjottimen mihin saan tehtyä voileipäkakkuja. Tarjotin mahtuu juuri ja juuri jääkaappiin, joten se on iso. Tein samalla alustalle molemmat voileipäkakut, jotta pystyin koristelut tekemään halutulla tavalla. Vasemmalla on lohitäyte, oikealla kinkku.voileipakakku70v.jpg

 

sunnuntai, 5. elokuu 2018

Valkosuklaa-mustaherukkakakku

Tyttären juhliin mietin kakkua. Koska meidän kemuissa ei täytekakut ole olleet ikinä suuressa suosiossa, olen viime vuosina tehnyt juustokakkuja. Tänä vuonna valikoitui valkosuklaa-mustaherukka, koska mustaherukat löytyi pihamaalta ja valkosuklaa toimii aina. En ehkä laittanut mustaherukoita riittävän paljon, koska maku oli hieman mieto. Eli sitä saisi laittaa enemmänkin. Valkosuklaan maku tuli kivasti esille. Päällä koristuksena valkosuklaata sekä mustaherukoita sekä muutama orvokinkukka.

ceenkakku2.jpg